Jumala ottaa yhteyttä

Ihmeiden Oppikurssin kanavointia edelsi sarja tapahtumia, sekä sisäisiä että ulkoisia, jotka valmensivat Heleniä kirjoituksen vastaanottamiseen.

Päästäkseen eroon depressiostaan Helen kävi läpi psykoanalyysin ja mainitsi psykologilleen, että hänestä tuntui kuin joku mies jatkuvasti seisoisi hänen vasemman olkapäänsä takana ja yrittäisi saada häneen yhteyttä, josta Helen kuitenkin kieltäytyi.  Helen tiesi kyllä kuka tuo Mies oli, vaikka ei sanonutkaan sitä analyytikolleen. Eräs englantilainen selvänäkijä oli jo useita vuosia aikaisemmin kertonut Helenille, että hän oli edellisessä elämässään tuntenut Jeesuksen ja nähnyt hänen ristiinnaulitsemisensa, josta hän ei koskaan ollut päässyt yli. Tämä Helenin masennuskausi, joka varjosti hänen elämäänsä kaksikymmen- ja kolmikymmenvuotiaana sai hänet kiinnostumaan psykoanalyysista, jota hän päätti ryhtyä opiskelemaan. Epäonnistuttuaan niin surkeasti Jumalan ja Taivaan etsinnässä, Helen päätti nyt menestyä loistavasti maallisemmassa aikeessaan.

Tässä elämänvaiheessa Helen huomasi, että vaikka hän itse äärimmäisen tarkasti suunnitteli opintonsa ja elämänsä eteenpäin, hänelle tapahtui asioita, joihin hän ei itse voinut vaikuttaa mitenkään. Hänen elämänsä suuret linjat eivät enää olleet riippuvaisia hänen omista toiveistaan tai logiikastaan, vaan ne tuntuivat olevan suuremmassa kädessä. Tätä hän ei kuitenkaan tässä vaiheessa tiennyt. Helen esimerkiksi pyrki ja pääsi yliopistoon osallistumaan tiettyyn tohtorinväitöskirjaan johtavaan ohjelmaan, vaikka sinne ei virallisesti enää otettukaan uusia opiskelijoita. Hän vain sattui istumaan yliopiston kahvilassa erään toisen opiskelijan vieressä, joka ehdotti hänelle mahdollista väitöskirjan aihetta. Se sattui olemaan laitoksen päämiehen suuri kiinnostuksen kohde, joten hän ei ainoastaan hyväksynyt Heleniä opiskelijaksi vaan halusi myös itse valvoa työtä.

Helenin mielessä päätös mennä takaisin yliopistoon ja valmistua psykologiksi ratkaisi hänen hyödyttömän Jumala-etsimisensä. Nyt Helenistä tulisi järkevä ja objektiivinen tiedenainen ja tieteestä olisi tuleva hänen uskontonsa. Itse asiassa Helen sanoi olevansa "vihainen ateisti".

Tässä vaiheessa Helenille sattui New Yorkin maanalaisessa erikoinen kokemus, joka - jos Helen olisi sen ymmärtänyt oikein - olisi todistanut oikeaksi Georgian väitteen, että Jumala vielä ilmestyisi Helenille. Tästä Helen kirjoitti:

 
"Meni kauan aikaa, ennen kuin tunnistin tuon tapauksen siksi, mitä se oli ja vielä kauemmin siihen, että hyväksyin sen. Itse asiassa vastustin sitä kauan
aikaa raivokkaasti."

Kokemus maanalaisessa

Eräänä kylmänä talvi-iltana Helen oli pyydetty miehineen vierailulle joidenkin ystävien luokse, jotka asuivat kohtalaisen matkan päässä. Helen inhosi julkisia kulkuneuvoja ja olikin aina käyttänyt takseja, minkä hän kuitenkin oli salannut aviomieheltään, sillä hänen Helenin isä oli aikoinaan voimakkaasti vastustanut taksin käyttöä muuten kuin hätätapauksissa. Tuona iltana viimaisessa lumisateessa Helen yritti taivuttaa miestään ottamaan taksin, mutta mies ei siihen suostunut, sillä matka ystävien luokse oli melko pitkä ja maanalaisen asema vain pienen matkan päässä heidän kodistaan.

Kun Helen miehineen lumipyryä vastaan kyyristelleen saapui asemalle, juna oli juuri mennyt ja he joutuivat odottamaan seuraavaa junaa 20 minuutin ajan. Juna tuli lopulta ja oli täpötäynnä. He tunkivat itsensä sisään ja jonkin ajan kuluttua Helen sai paikan penkiltä, jonka alla sattui olemaan tulikuuma lämmitin, joka poltti hänen kohmeisia sääriään  Joka kerta kun juna pysähtyi asemalla jääkylmä viima puhalsi oven avautuessa kohti Heleniä, sotki hänen tukkalaitteensa ja sai hänet värisemään. Helen oli varma, että hän matkan seurauksena saisi molemminpuolisen keuhkokuumeen, varsinkin kun ympärillä istui ihmisiä, jotka yskivät ja pärskivät estottomasti häneen päin. Virushyökkäysten lisäksi Heleniä inhotti koko juna matkustajineen. Vanha valkosipuli ja maapähkinät haisivat kaikkialla ja ihmiset näyttivät ylipäätään likaisilta. Jostakin nurkasta kuului kovaäänistä riitelyä ja Helenin edessä räkänokkainen lapsi poimi lattialta käytetyn purukumin ja pani sen suuhunsa. Heleniä oksetti, hän ei kestänyt enempää, vaan sulki silmänsä.

Ja sitten tapahtui jotakin hämmästyttävää. Jälkeenpäin Helenistä tuntui, että koko tapaukseen kului aikaa ehkä minuutin verran. Hänen oli myös mahdoton selittää jälkeenpäin tarkasti, mitä oikein tapahtui, mutta Helenistä tuntui, että sokaiseva valo levisi hänen suljettujen silmäluomiensa läpi ja täytti koko hänen tietoisuutensa. Avaamatta silmiään hän näki itsensä pienenä lapsena kävelemässä suoraan valoa kohti. Lapsi pysähtyi ja laskeutui maahan syvää kunnioitusta osoittavaan kumarrukseen, nousi sitten ylös, käveli oikealle, teki saman kumarruksen ja jäi sitten istumaan nojaten päätään johonkin, joka näytti jättiläismäiseltä polvelta.  Sitten hänen hartioilleen laskeutui jättiläismäinen käsivarsi (Jumalan ikuiset käsivarret) ja lapsi katosi. Valo tuli yhä kirkkaammaksi ja Helen tunsi, miten valosta virtasi mitä voimakkain rakkaus häntä kohti. Tunne oli niin voimakas, että Helenin oli pakko vetää syvään henkeä ja avata silmänsä. Valoa kesti vielä hetken, jonka aikana hän rakasti jokaista junassa olijaa samanlaisella kiihkeällä rakkaudella. Jokainen matkustaja näytti ihanan kauniilta ja oli hänelle ihmeellisen rakas. Sitten tämä tunne hävisi ja junavaunu palasi jälleen tavalliseen rumaan olomuotoonsa. Vastakohta oli niin suuri, että Heleniltä kului useita minuutteja siihen, että hän rauhoittui ja sai puhuttua.

Aviomies Louis oli koko ajan istunut Helenin vieressä lehteä lukien ja kun Helen tarttui hänen käteensä ja sanoi: "Louis, minä näin suuren valon, josta vyöryi minua kohtaan rakkauden aalto toisensa jälkeen ja kun avasin silmäni, rakastin kaikkia täällä olevia aivan niin kuin valo rakasti minua. Nyt kaikki on poissa enkä tiedä mitä tapahtui."

Louis, joka oli intohimoinen lukija, oli lukenut myös mystiikasta ja okkultismista. Omituista kyllä, hänestä Helenin kokemuksessa ei ollut mitään ihmeellistä, vaan hän sanoi Helenille: "Älä huoli. Se oli varsin yleinen mystinen kokemus. Älä ajattele sitä enää."

sivu 4: Kanavointiin johtavia näkyjä ja unia; Helen kohtaa Billin =>

<= Edestakainen jotta, sivu 1